Mä tänään tajusin että on enään kaksi viikkoa ja sitten mun mami tulee kotiin! Voi että mulla onkin ollut sitä ikävää kovasti. Tässä jo viikon verran olen mennyt ovelle odottamaan kotiinpääsyä mutta sitten muistin että ehkä siihen on vielä muutama viikko...niinhän siinä oli. Mä olen odottanut mamia niin paljon. Vaikka Leevin mamin luonna on ollut kivaa kaiken puolin niin omaa mamia ei voita mikään. Mun mamilla on paras kainalo ja kotona mulla on oma osa sängystä ja oma tyyny ja oma peitto...täällä ei semmoiselle luksukselle ole tilaa..

Täällä on kuitenkin muuta luksusta , niinkuin kaikkee erinlaisia lihajutskia ( tänään sain McDonald's ruokaa) ja sen semmoista, bissee ja tollasta...punajuurisalaattia ja semmoista. Mutta odotan silti kun kuuta nousevaa että se mun mami tulee kotiin.

Mä olen saannut vahvistuksen siihen että on ainakin 98% varmaa että muutan sitten Berliiniin asumaan...sitten mulle tulee taas ikävää kaikkii teitä kamuja ja erityisesti mun miestä Leeviä. Vaikka sen kanssa kyl ollaan varmaan kännykkä keskusteluissa päivittäin ainakin alussa...

Mulla on ollut niin kiirre kaikkien tyttöjuttujen kanssa etten ole kerennyt kirjoitella tänne edes. Viime viikonloppuna kun tehtiin sekä luumuista kaikkee juttuja ja sitten mun ukki toi omenoita ja sitten mä keitin Leevin mamin kanssa omenasosetta niistä. Hirveä kiirre kokoajan... Leevi se vaan koisii ja haaveilee ikkunassa jotain omia juttujaan sitten se välillä saa jonkun hepulin , juoksee ympäriinsä , käy mun hienoon turkkiin kiinni, minä murisen, Leevin tuhisee ja soppa on valmis...kyl te tiedätte...sama rutiini joka päivä. Sitten me leikitään hetken päästä taas ja juostaan sikin sokin ympäriinsä peräkanaa.

semmoista täällä

-HÖSSÖ-